perjantai 4. joulukuuta 2009

Syndey, Australia: Muslimi-veljekset joukkoraiskasivat australialaisia tyttöjä





Nämä nuoret tytöt houkuteltiin "pakistanilais-taustaisten" veljesten asuntoon, koska siellä piti olla bailut. Ei ollut. Sensijaan viisi muslimiveljestä raiskasivat tytöt kuten olivat tehneet lukuisille muille uhreille sitä ennen. Syylliset, joiden nimiä ei julkistettu koska eräät heistä olivat vielä alaikäisiä kuusi kuukautta kestäneen raiskaussarjansa aloittaessaan, on tuomittu mutta tyttöjä seuraa koko heidän lopun ikänsä traumaattinen muisto. Heidän rangaistuksensa ei pääty koskaan.

Syyllisten isä, 70-luvulla Australiaan muuttanut ja kansalaisuudenkin saanut "Tohtori K" kommentoi poikiensa oikeudenkäyntiä röyhkeästi: "Pakistanilaiset tytöt eivät liiku ulkona iltaisin."

Vähintään kahdeksan tytön raiskaukset tapahtuivat useimmiten veljesten asunnossa Ashfieldissä tammi- ja heinäkuun välisenä aikana v.2002. Tyttöjä houkuteltiin asuntoon "bileisiin", mutta heidän saapuessaan asuntoon, siellä ei ollut ketään muita naisia, lattiat täynnä roskaa ja seinät tapetoitu pornokuvilla.

Jotkut uhrit oli raiskattu toistuvasti veitsellä uhaten, kertoen samalla että heidät tapetetaan jos he ilmoittavat poliisille tapahtuneesta. Veljekset videoivat raiskauksensa, ja nauhoilla esiintyy 10-12 muuta mahdollista uhria. Poliisilla ei ole mahdollisuutta löytää heitä kaikkia.



Vanhin veljeksistä, "MSK", tunnusti syyllisyytensä törkeään seksuaaliseen hyökkäykseen 13-vuotiasta tyttöä kohtaan heinäkuussa 2002. Näiden viimein oikeuskäsittelyyn päätyneille rikoksille oli tyypillistä brutaalisuus. MSK kertoi uhreilleen ennen raiskausta, että oli kuristanut hengiltä tyttöystävänsä Irakissa, ja hirttänyt sitten hänet parvekkeeseen. Todellisuudessa MSK oli Pakistanista.

Syndneyä ja Australiaa on järkyttänyt viimevuosien aikana naisiin kohdistuvan väkivallan aalto, jossa tekijöinä ovat usein Libanonista, Pakistanista tai muualta Lähi-Idästä peräisin olevat miehet. Näiden tekijöiden omaiset ja Australian kasvava muslimiyhteisö on tuominnut muslimimiesten australialaisiin naisiin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden vain laimeasti, jos ollenkaan. "Islamilaisten vastaisesta konspiraatiostakin" on ollut puhetta.




Betraying the rape victims
November 30, 2003,
The Sun-Herald


Kun valtionsyyttäjä Margareth Cunneen ja poliisitarkastaja Kim McKay esiintyivät naisiin kohdistuvan väkivallan estämistä käsittelevässä konferenssissa aiemmin tänä vuonna, he eivät osanneet odottaa vihamielistä reaktiota keneltäkään feministinä esiintyvältä. Kaiken sen jälkeen, kun he olivat menestyksellisesti asettaneet syytteet sarjassa jengiraiskaus-oikeudenkäyntejä, joiden syytetyt olivat kohdelleet nuoria naisia kuin eläimiä.

Bilal Skafin historiallinen 55:n vuoden vankeustuomio viime vuonna oli heidän aikaansaannoksiaan. McKay oli joukkoraiskauksia käsitelleen poliisin erityisryhmän johtaja, ja hänen huolenpitonsa uhreista oli ollut hyvin merkityksellistä.

Torstaina, Cunneenin viimeisimmässä oikeusjutussa, jury totesi kaksi miestä, pakistanilais-taustaiset muslimit joiden nimet oikeus piti salassa, syyllisiksi kahden teini-ikäisen tytön väkivaltaiseen joukkoraiskaukseen Ashfieldissä viime vuonna. Viiden tälläisen oikeudenkäynnin seurauksena Cunneen on saanut sietää herjausta ja jopa tappouhkauksia raiskaajien ja heidän perheenjäsentensä taholta, mikä ei ole häntä masentanut. Cunneen on ollut uhrien tukena ja taistellut heidän puolestaan.

Kun Cunneen ja McKay siis esiintyvät lainopilliselle konferenssille helmikuussa, he olivat iloisia voidessaan kertoa hyviä uutisia raiskaus-oikeudenkäynneistä: Että häpeä on nyt siiretty niille joille se kuuluu, väkivallantekijöille ei uhreille. Tämä oli sanoma jonka olisin pitänyt olla tervetullut, mutta toisin kävi.
"Pieni mutta äänekäs ryhmä" julisti vihaisesti, että jengiraiskaus-jutut "eivät ole muuta kuin rasistisia oikeudenkäyntejä", että Skafia ei olisi tuomittu 55:ksi vuodeksi jos hän ei olisi ollut libanonilainen.

Tämä on esimerkki ajattelutavasta, joka vallitsee vaikutusvaltaisessa osassa Sydneyn oikeuslaitoksen ja median sisäpiiriä. Monet siihen kuuluvista ovat naisia -ikuiseksi häpeäkseen. Heille poliittisesti korrekti monikulttuurisuus on tärkeämpää kuin nuorten naisten ja tyttöjen turvallisuus, feminismistä puhumattakaan.

Tämä tekee heille sietämättömäksi ottaa vastaan tosiasia, että nuoret muslimimiehet kuljeksivat pitkin Sydneytä jengiraiskaten ei-muslimi naisia, tai kuten raiskaajat itse sanovat "Aussie-pigs" ja "sluts". Huolimatta ilmeisistä todisteista nämä naiset kieltäytyvät hyväksymästä todellisuutta, ja tämä sama ilmiö on havaittavissa kaikkialla länsimaissa, aivan erityisesti Ranskassa.

On esiintynyt pyrkimystä leimata rasisteiksi median avulla ne henkilöt, jotka kertovat näitä tosiasioita yleisölle. Maaliskuussa "Anti-Discrimination Board" julkaisi huolella sepitetyn 120-sivuisen häväistys-pamfletin "Race for The Headlines", "rotu otsikoissa", käsitellen "moraalista paniikkia" ja "anti-arabi"- tai "anti-muslimi"-kiihkoilua mediassa.

Tämä oli vain yksi monista yrityksistä häivyttää ideologisin perustein näkyvistä oikeudessa todistaneiden rohkeiden nuorten naisten todellinen ja jatkuva kärsimys, ja heidän uhrauksensa tulos: Jotkut raiskaajat on nyt vihdoinkin suljettu pois ihmisiä uhkaamasta.

Mutta sosiaalinen ongelma raiskausten takana ei ole poistunut. Minne tahansa maahanmuuttaja-perheet Sydneyssä asettuvat, heidän poikansa tuovat esiin tämän saman halveksunnan australialaisia ja ei-muslimi naisia kohtaan. Äskettäin aiempi rikostutkija Tim Priest kertoi että maahanmuuttaja-rikollisuuden olemassaolon kiistäminen on yhtä tiivistä, kuin huumeongelman vähättely Cabramattassa, josta hänellä on kokemusta. Sydneyn lounais-osaa hän kutsuu "muslimien dominoimaksi alueeksi".

Priest kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa kaksi uniformupukuista poliisia pysäytti epäilyttävän auton Auburnissa v.2001, löytäen varastettua tavaraa. Auton kolme matkustajaa uhkasivat tappaa poliisit ja "n.." heidän tyttöystäviään. Kun poliisit pyysivät paikalle lisävoimia, käyttivät mamut ("thugs") puhelimiaan kutsuen paikalle 60 tukijaansa taisteluun. Poliisipäällikön reaktio oli kutsua partio pois.

Kun hyökkääjät myöhemmin tunkeutuivat poliisiasemalle, peloitellen henkilökuntaa, rikkoen kalustoa ja "ottaen esikaupungin poliisin panttivangiksi", poliisi ei taaskaan tehnyt mitään. "Välttääkseen yhteenottoja tälläisten huligaanien kanssa , poliisi pysyy poissa kaduilta monilla alueilla lounais-Sydneyssä", kertoo Priest.

Viime viikolla puhuessaan poliiseja puolustavalle opposition edustajalle Peter Debnamille parlamentttitalossa Priest ehdotti ratkaisuksi lisääntyvään väkivaltaisuuteen "nolla-toleranssia". Sellaiseen siirryttiin New Yorkissa 1994. Hän torjui akateemikot ja kriminologit joiden teorioiden kanssa tämä malli on ristiriidassa.

Priest on nykyisin hyvin kysytty puhuja, ja hänen kirjansa jonka hän kirjoitti yhdessä antropologi Richard Bashamin kanssa, "To Proteckt And To Serve", on bestselleri. Mutta liberaalille establishmentille Priest on paria-luokkaa, eikä mitään tilaisuutta hänen vähättelyynsä jätetä käyttämättä.

Totuudenpuhujan tyrmääminen ei tietenkään ole hyvä palvelus Sydneyn muslimien suurelle lakeja kunnioittavalle enemmistölle, jonka johtajat ovatkin ääneen tukeneet joukkoraiskaajien ankaraa rankaisemista.

Se mitä todella tarvitaan, on jonkinlainen taistelu näitä naisiin kohdistuvia kieroutuneita asenteita vastaan, joista äskettäin näimme esimerkin Ashfieldin raiskaus-jutussa, isän ja viiden poikansa esittämänä. Lääkäri (syytettyjen isä), jonka antaman alibi-todistuksen jury hylkäsi, kertoi toimittajalle viime viikolla tyttöjen pyytäneen sitä: "Mitä he odottivat tapahtuvan? Tytöt eivät ole Pakistanissa ulkona öitä." ("What do they expect to happen to them? Girls from Pakistan don't go out at night.")

devinemiranda@hotmail.com

http://smh.com.au/articles/2003/11/29/1070081589026.html

Muut linkit:
http://www.littlegreenfootballs.com/weblog/?entry=16786
http://smh.com.au/articles/2005/07/23/1121539188881.html
http://www.hvk.org/articles/1203/57.html
http://www.smh.com.au/news/national/...94247.html
http://www.smh.com.au/articles/2005/0...9094208.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti